Pakkovoiton jännityksestä ei ollut tietoakaan kun taululla oli puolentoista minuutin pelin jälkeen lukemat 2-0. Kaukalossa luisteli neljä kentällistä Länkkäreitä (kuka muistaa milloin viimeksi) ja kaikki pelasivat voitosta joukkueen eteen kaikkea muuta kuin pakosta.
Aivan ilmaiseksi suurelta näyttävä 9-2 voitto ei tullut. Ensimmäisen erän 2-1 kavennuksen jälkeen punnerrus oli molemmin puolin kovaa ja pelissä oli edelleen jännitystä kunnes ottelun avausmaalin tehnyt Pusan Jussi luisteli väkisin alivoima-aloituksesta kiekon kanssa pakkien välistä nokikkain molarin kanssa ja pisti eleettömästi varman 3-1 pussin. Toisessa erässä oma peli sekosi vielä toviksi tilanteessa 5-1, mutta hienosti pojat kokosivat pelin sortumatta yksilösuorituksiin. Petterin hoitaessa hommansa siististi oli tuloksena toisessakin erässä 3-1 ja kun kolmas selvitettiin jo puhtaasti 3-0 oli peli pelattu. Komean ensimmäisen erän punnertanut Pusan Jussi sai kunnian tehdä ottelun viimeisenkin maalin ja kirjasi kypärätempun. Jännittikö?
– Ei meitä jännittänyt, aika hyvin päästiin pelaamaan omaa peliä. Vähän se tökki toisessa erässä, mutta osattiin ottaa ote takaisin. Miltä kypärätemppu tuntuu?
- Kaverit syöttelivät hyvin. Ja niiden molari oli aika heikko, sanoo Jussi vaatimattomasti. Muut maalit olivat erityisesti pelin loppua kohti koko kentän maaleja. Viimeistelijöinä olivat Jussin lisäksi Ipe, Juho, Sande, Teemu ja Tero.

- Hienoa huomata, että koko joukkue on alkanut syötellä, kommentoi valmentaja Kepa tyytyväisenä. Ehkä meillä tuli alussa pari maalia liian nopeasti niin että peli vaikeutui siitä. Mutta toisaalta olisivat lukemat voineet olla suuremmatkin meille, pohtii Kepa. Hapa hyrisi ajoittain erinomaista peliä ja paria komeeta ohjurimaalia ja kiitti koko joukkuetta. Neljä kentällistä, joista vain Ipe pelasi kahdessa, tekivät kaikki tunnollista oman paikan työtä. Valmentajakaksikko uskoo, että vastuksen koventuessa loppupeleihin mentäessä pohjat löytävät vastustajan mukaisen vireen. Ensimmäinen loppupelihän pelataan ensi viikonvaihteessa sarjan voittanutta vastaan. Pelicans-pelin veteraani luisteli kaukalossa tällä kerralla raitapaidassa. Paavo Nio ei näe juurikaan meidän pisimpiä poikia korkeammalta, mutta silmät ovat harjaantuneet tuhansia matseja puhaltaessa 46 vuoden aikana.
– Viiden vuoden kuluttua tulee viisikymmentä vuotta täyteen, kertoi Paavo pelin jälkeen.

- Tämä on aivan eri peli kuin muutamaa vuotta vanhempien. Kun täällä ei saa tehdä mitään jääkiekkoon kuuluvaa kontaktia, on perin luonne aivan toinen. Minulle tämä oli vaikeaa, kun puhallan pääasiassa divaria ja A:ta ja B:tä. Kun pojat kaatuvat, niin aina alimmaiseksi jäävän valmentaja huutaa jäähyä. Mutta minä katson miten siihen tilanteeseen on tultu. Jos nojataan jo vauhdissa löytyy kasasta harvoin syyllistä, mutta asia on toinen kun toinen tulee vauhdilla päälle. Miten pitkään aiot vielä puhaltaa?
- Liigassahan joutuu eläkkeelle viisikymppisenä