Tapparan toipilasosasto kiittää kannattajiaan. Viikko sitten peruttiin peli kun miehiä ei riittänyt joukkueeksi asti, tiistain harkoissa oli kuusi miestä ja perjantainakin vasta puolet pojista. Nyt jäälle luisteli vähän nuhvelo, mutta sentään kolmen ketjun joukkue joka tarjosi yllättävän vauhdikasta lauantai-illan huumaa - kahden erän verran. Vielä kolmannen erän puolessa välissä oltiin 2-3 -tilanteessa. Sitten ei enää oltu.

Oli aika, jolloin Ilvestä vastaan lähdettiin varmoina siitä ettei sitä kumminkaan voi voittaa. Ne ajat ovat ohi. Kaksi ensimmäistä erää olivat melkein loppuunsa saakka mitä jännittävintä paikallispeliä. Santeri teki Justuksen ja Tero Renen syötöstä meidän maalit.

Ilves luisteli tuttuun tapaan vahvasti ja kävi aina tiukasti mieheen kiinni. Me plokattiin mikä osattiin ja jaksettiin. Osittain se näkyi myös runsaissa jäähyissä: kahdeksan kummallekin joukkueelle. Tuomaritäti piti tiukkaa linjaa, ajoittain ainakin. Siitä seurasi erinäisiä yli- ja alivoimatilanteita. Me ei kuitenkaan pystytty hyödyntämään normaalikokoonpanolla pelaamaamme 5-3 -tilannetta, kun Ipa pystyi tekemään omalla vastaavallaan maalin.

Kepa piti toisellä erätauolla puhuttelun rauhallisesta maalineduspelistä. Avopaikkoja oli ollut, joskus lähes tyhjä maali. Mutta kun voitto oli käden ulottuvilla, jäivät omat paikat kolmannessa erässä pelaamatta - vai painoivatko viikon sairastamiset pohkeissa ? Vastustaja rankaisi rytinällä, jota Ipen ja Juhon maali vähän helpotti.

Maalissa seisonut Petteri oli ottelun päätyttyä sen hikisin pelaaja, joka oli pitänyt alkuerät joukkueen peliä hyvin pystyssä, koska läpiajoja riitti. Ipan mailaa oli usein edessä ja rumasti yllä ja allakin. Petteri ja Juuso tuumivat, että ensi peliin tuodaan lisää oman paikan peluuta, ja Juhon isä huikkasi mennessään "Lisää habaa ! " Näitä varmasti löytyytkin. Virusaalto näyttää vihdoinkin jättäneen Länkkärit rauhaan.